Paula Liukkonen  
 
•  Om Paula Liukkonen
 
 
   Läs mina böcker
   på webben
 
 
   Personalutköp
 
 
   Hälsobokslut
 
 
   Bemanningens
   ekonomi
 
 
   Sjukfrånvaro
 
 
   Litteratur/ uppsatser
 
 
   Bokbeställning
 
 
   Henkilöstön arvon
   mittaaminen
 
Om Paula Liukkonen
 


Aktuellt

Pågående forskning och projekt

Den svenska asbestskandalen 1968-2019

HusmanHagberg – en fallstudie om mäklar- och reklamationsarbetets kvalitet


Avslutade forskningsprojekt

Työhyvinvointi puunkorjuuyritysten menestymisen tukena

År 2018
  Työhyvinvointi puunkorjuuyritysten menestymisen tukena

Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Työelämän tutkimuskeskus raportti 12/2018 Working Paper

Anna Siukola, Hannu Pursio, Paula Liukkonen, Kimmo Vänni, Jukka Uitti, Virpi Liukkonen, Hanna Kosonen, Clas-Håkan Nygård

Julkaisujen myynti:
verkkokauppa@juvenesprint.fi
tai

https://verkkokauppa.juvenes.fi

ISBN 978-952-03-0925-1 (nid)
ISBN 978-952-03-0926-8 (pdf)

Tämä raportti koskee Tampereen yliopistossa toteutettua kolmivuotista tutkimushanketta ”Ennakoiva työkyvyn ja työhyvinvoinnin tuki puunkorjuuyritysten menestystekijänä metsätoimialan rakenne-muutoksessa”. Tutkimus käynnistyi vuoden 2016 alussa ja sen tavoitteena oli selvittää puunkorjuuyrittäjien ja -kuljettajien työkykyä ja työhyvinvointia. Lisäksi tutkittiin yrittäjien ja kuljettajien kokemusta työterveyshuollon roolista työhyvinvoinnin tukijana. Tutkimuksen kyselyyn vastasi vuonna 2016 337 ja vuonna 2018 332 yrittäjää ja kuljettajaa. Lisäksi vuonna 2017 haastateltiin 15 yrittäjää työhyvinvointiin liittyvistä seikoista ja sen merkityksestä yritykseen menestymiseen. Tarkemmat taloudelliset analyysit perustettiin 13 yrityksen tilinpäätöstietoihin.

Taloudellinen analyysi:

Tuottavuus ja kannattavuus metsäkone- ja korjuuyrityksissä

Paula Liukkonen, KTT, dosentti


Lue tästä PDF

123-vuotias kuusitukki heitettiin Etelä-Savossa tapahtumien vyöryyn, josta tuli ulos 28 mm:n lautaa – lue ja katso suomalaisen sahan läpivalaisu.


Vain sormen painallus ja 123-vuotias kuusi kaatuu rytisten – ostaja saa tietää kaiken puusta heti: ”Monen leipä on tästä kiinni”.

Är högkänslighet en kameleont i sjukfrånvaron vid svår stress? Behövs i så fall mer specifik rehabilitering?

Ingrid Lindh
År 2019
  Ingrid Lindh Bok

En studie/bok kommen ur ett djupt engagemang och intresse för en hållbar hälsa i arbetslivet. Studien utgår ifrån individen ur ett arbetsliv- och samhällsperspektiv. Respondenters erfarenheter förklaras med organisationsteori och riktar sig till alla som har ett intresse av korrekt rehabilitering för att komma till rätta med kostnader för individ, arbetsgivare och samhälle. Svår arbetsmiljö kanske inte alltid är orsaken till utmattningssyndrom men blir till en utlösande faktor. Bokens del 2 är praktisk med konkreta övningar Ingrid Lindh själv funnit verksamma genom åren för att undvika den berömda väggen vid utmattning.

Ingrid Lindh, företagsekonom och friskvårdskonsult.
www.friskvarda.se

Debatt och artiklar på svenska

En gång till om arbetsmiljöarbetets effektivitet. PDF

Om arbetsmiljöarbetet och dess utveckling – några personliga reflektioner. PDF

Om företagsekonomisk mätning av organisatoriska, sociala och psykologiska arbetsmiljöförhållanden och deras konsekvenser för verksamheten. PDF

Sjukfrånvaroredovisningens dåliga kvalitet och brister är arbetsmiljöhistoriens största bluff. PDF

Det hade varit bättre att vara en Volvo! PDF

Sluta försköna - rätt till heltid är dyrt. PDF

Arbetsmiljöinvestering – en värdefull satsning?

Hur motiveras arbetsmiljöinvesteringar och är de värdefulla satsningar i dagens arbetsliv? PDF

Varför ska tiden redovisas rätt? PDF

Examensarbeten 2019

Förstå - mer, mindre eller inte alls
Att som minoritet åldras och förlora det svenska språket


Tanja Kinnari
År 2019


Läs PDF här
  Tanja Kannari Examensarbete

Ajankohtaista suomeksi

Tuottavuus kannattaako sitä edes mitata?

Tuottavuus ja kannattavuus metsäkone- ja korjuuyrityksissä

Vanhustenhoidosta ajankohtaista asiaa

Tuottavuus ja ihmisyys hoitotyössä

 

 


Läs mina böcker och texter på nätet

Under den här rubriken kommer jag att lägga ut mina senaste och mest aktuella boktexter och forskningsresultat för nedladdning. Allt får användas men ange alltid källan.

Skandaler i dag – skandaler i går!

Prat, flathet, ansvarslöshet och jakt på skyldiga och oskyldiga syndabockar.
Samma visa nu som då om akademiska skandaler. Samma styrelsearbete, samma aktörer, samma ytlighet med politisk positionsbevakning och okunnighet om verksamheten i landets ledande kunskapsorganisationer.
Avsaknad av verksamhetsstyrning, avsaknad verksamhetsuppföljning och ingen verksamhetsdialog – grunden för ovärdiga handlingar.


Skandalen på Stockholms universitet
– överhetens kupp mot företagsekonomer
År 2005
Chockfasen

-
• Beställ boken
• Läs boken (PDF)
  Skandalen på Stockholms universitet
-

Rektorns nya kläder
– om maktmissbruk och dubbla agendor i dagens Sverige
År 2007
Reaktions- och bearbetningsfasen


• Beställ boken
• Läs boken (PDF)

  Rektorns nya kläder
-

Personalutköp
– ekonomiska och mänskliga värden i ett kalkylexempel från Stockholms universitet
År 2014
Nyorienteringsfasen


• Beställ boken
• Läs boken (PDF)

  Personalutköp
-
Teman i böckerna följer händelseförloppet som beskrivs i Johan Cullbergs bok Kris och utveckling (1975)
 
 


Aktuella läroböcker

Frånvarofrån arbetet – att mäta redovisa och åtgärda Läs här (PDF)

Värdedriven stegisk utveckling   Värdedriven strategisk utveckling

• Läs mer i boken
 värderedivisning
• Beställ boken

Bemanningens ekonomi   Bemanningens ekonomi – om personal, ekonomi och ansvar förr och nu

Ny upplaga 2018

• Läs mer
• Bokbilder
• Beställ boken

Personalen i bild  

Personalen i bild

• Läs mer (PDF)
• Beställ boken

 

 


Tidsanvändning 2017 och 2018

Total frånvaro och arbetad tid
Resultat per arbetskategori
Arbetare och tjänstemän


Tidsanvändningsstatistik

Tidsanvändning 2018


• Mer tidsanvändningsstatistik 2017 (PDF)

• Tidsanvändningsstatistik 2018 (PDF)

Källa AON/Hewitt Svenskt Näringsliv
 

 


Paulas skrivlåda

Vallmor och vinternätter
– mina estniska tavlor berättar sin historia


På spåret i Tallinn, resor i Tallinn   På spåret i Tallinn – berättelser för den som vill se och höra mer

Resor i Tallinn

• Läs här (PDF)
• Beställ reseboken

Generalens besök   Generalens besök (General Jakov Petrovitj Kulnev)
The Art of Victory eller Konsten att segra.
En bok om ledarskap.

• Beställ boken

Sveriges, Finlands och Rysslands första och största ledarskapsbok – vem var ledaren som skrev den?

Han var Gustav III samtida storhet. Carl Gustaf Emil Mannerheim utbildades i hans anda och ledarskapsfilosofi i Sankt Petersburg. Gustaf Mauritz Armfelt kände väl vår ledares livsverk och så också Björn Wahlroos genom Åminne herrgårds historia.

Vår ledare var Vladimir Lenins och hans hustrus Nadezjda Krupskajas förebild. Lenins och Stalins kock Spiridon Ivanovitj Putin hade många barnbarn och det berättas att vår ledare är sonsonen Vladimir Putins stora förebild.

Porträtt: George Dawe
Aleksandr Vasiljevitj Suvorov-Rymnikskij,
född 24 november 1729 i Moskva, död 18 maj 1800, var en rysk fältmarskalk och greve, även kallad furst Italiskij. En av Rysslands största krigshjältar genom tiderna. Suvorov tillhörde en släkt som härstammar från Sverige och Finland. Hans förfäder och mödrar hade flyttat från Sverige till Finland och namnet Suvor fick i Ingermanland först formen Suvara, senare Sywewera (Syvävaara) och slutligen den ryska Suvorov.

Källa: Arvo Tuominen i Kannaksen kaleidoskooppi, 2017.

Suvorovs ledarskapsfilosofi håller än i dag och är mer humanistisk än vår tids enkla box- och pilmodeller. Kritiker talar om underhållningskurser där alla har roligt och trivs men där inget fastnar eller resulterar i konkreta handlingar. Är det just ytligheten och filosofilösheten i dagens utbildningar som bidrar till att organisationer drabbas av bristande slagkraft i sina verksamheter?

• Läs här om Konsten att Segra
 

 


Internationellt


Отчет об эффективности деятельности компании

Отчет об эффективности деятельности компании
Учет рабочего времени,
творческий потенциал коллектива, новые формы экономической деятельности

Паула Лиукконен

От мониторинга персонала к кадровой отчетности нашего времени   От мониторинга персонала к кадровой отчетности нашего времени

• PDF

From personnel monitoring to personnel reports for our time

 • PDF

Generalens besök   Визит генерала
об искусстве управления и отваге

• PDF

Evaluation report   Evaluation report:

RESEARCH PROGRAMME ON BUSINES KNOW-HOW
Liike 2, 2006-2009


• Läs (PDF)

Henkilöstön

  Henkilöstön arvon mittaaminen Talentum, Helsinki 2008

• Esite (PDF)
• Sammanfattning
  (svenskspråkig
  PDF)

Henkilöstöseurannalla aikamme henkilöstökuviin
  • PDF


Raiteilla ja raiteiden vieressä

  Raiteilla ja raiteiden vieressä – opaskirja Tallinnan matkalaiselle

• Lue kirja tästä PDF
• Tilaa tästä

Webdesign och konstruktion: Mackelbot Datasupport
 

Paula Liukkonen är ekonomie doktor och docent i företagsekonomi från Stockholms universitet och docent i miljöekonomi på Tammerfors tekniska universitet. Forskningen omfattar ekonomi, personal- och arbetsmiljöfrågor samt i hur hälsofrågor kan integreras med företagets styrnings- och uppföljningsrutiner. Mätmetoderna för värderedovisning och personalutköp, tidsanvändning, bemanningsanalyser och analys av arbetskraftskostnader vid närvaro och frånvaro är färdigutvecklade för användning. Metoderna beskrivs på min webbplats. Där finns också flera exempel på tillämpningar av dessa, samt redovisningsmallar på svenska, finska, engelska och ryska. Ett enhetligt redovisningsspråk håller på att växa fram. Det i sin tur gör att möjligheterna att påverka blir större; ett enhetligt språk gör det lättare att förklara vikten av att ta vara på människors skaparkraft och ge alla växtmöjligheter i arbetet.


Till läsaren och besökaren på min webbplats

På webbplatsen presenterar jag böcker, texter och verktyg för mätning och analys av verksamheters förmåga att skapa värde för sina intressenter. Det är värdeskapandet som bildar en sammanhållande tanke i det jag har arbetat med under de senaste åren. Hur helheten har vuxit och tagit form i det jag och mina kollegor kallar värderedovisning framgår av böcker och rapporter jag skrivit. Första texten publicerades på 1980-talet då jag disputerade i ämnet företagsekonomi. I avhandlingen studerade jag effektivitet; begreppet följde med och har alltid funnits med i mina texter sedan första vetenskapliga mötet.

I dag förstår jag att effektivitet i en verksamhet är något mycket mer än det vi talade om för trettio år sedan. Jag ser värdet, värderingar och verksamheters värdegrund som viktiga bärare av kriterier för effektivitet. Ytterst handlar effektiviteten om människans vilja att använda sin skaparkraft och utveckla den så att förmågan och arbete blomstrar. För det behövs allt från att ha självkännedom om egna värden till att vara medveten om sina handlingars konsekvenser. Detsamma gäller för verksamheter och deras värdearbete. Vad är det för något vi skapar med allt tal om värden och värdighet? Jag vill förstå frågan, så att vi verkligen gör det vi säger till andra att vi vill göra. Att veta, få insikter om det som ska göras och också göra det som behövs – det är effektivt och värdigt.

Paula Liukkonen kommunicerar
– Jag uppdaterar webbplatsen när jag har något nytt att komma med, allt från böcker, rapporter, pågående forskning eller inlägg i dagens debatt.

– Jag har inte Facebook eller Twitter och samlar inte vänner på Linkedin.

– I stället föreläser jag och skriver och svarar på frågor. På gammaldags vis föredrar jag alltså att vara tillgänglig på telefon/mejl.

Välkommen att höra av dig!


Arbetsmiljö, ekonomi och filosofi

Vad gör jag nu?
Grunden för allt värdeskapande arbete finns i filosofin. Just nu skriver jag en bok om arbetsmiljö, ekonomi och den filosofiska grunden som behövs för alla människoarbeten, räkenskaper och konsten att leva i harmoni och balans. Jag har alltid sökt det som kan skapa en brygga mellan ekonomi och andra vetenskaper i arbetsmiljöarbetet. Finna det som sammanför kvantitativa sifferfakta med kvalitativa upplevelser på ett sådant sätt att balansen ökar förståelsen för arbetsmiljön.


Paulas skrivlåda

Vad har jag gjort i Estland?

I Estland tog jag tag i det som jag har planerat flera år att få ordning på; min estniska konstsamling från år 1975 till 2016. Nu är jag klar med min första konstbok Vallmor och vinternätter – mina estniska tavlor berättar om sin historia. Hela året gick åt att i Estland hitta konstnärerna för att få deras godkännande för publicering av bilder på deras konstverk i min bok. Så är reglerna, trots att jag äger tavlan får jag inte publicera en bild av konstverket utan konstnärens tillstånd. Jag har haft kontakt med alla konstnärer eller deras företrädare och mött fantastiska personer, lyssnat på berättelser om människoöden och mött en stark framtidstro på konstens magiska krafter i en resa som har sträckt sig från Västerhavet (Östersjön kallas så i Estland) till fånglägren i Sibirien och med flyktingar till Amerika.

Följ mig på en estnisk konstutställning. Alla 102 konstverk har en egen historia att berätta.

De första berättelserna, läs PDF här

Beställ boken
  Vallmor och vinternätter
mina estniska tavlor berättar sin historia

Vallmor och vinternätter

Paula Liukkonen
Målning "Landskap" av Peter Kaasik 1991


Hemsökaren – bilder och berättelser på vägen till Aegna

Hemsökaren och Östersjön-runt resan från Porkala till ön Aegna

Jag är född i Ingå i Porkala efter kriget och arbetar och bor nu i båda Stockholm och Tallinn. Porkala tvångshyrdes till en militärbas av Sovjetunionen 1944-1956 och till ön Aegna byggdes militäranläggningar som vid behov skulle stänga inloppet till Leningrad. Jag har bott i barndomen vid Porkala gränsen mot Sovjetunionen och nu bor jag på den andra sidan nära Aegna i NATO-landet Estland. Min hemsökarresa har gått från Porkala via Helsingfors och Stockholm åter till Tallinn och ön Aegna. Det blev en rundresa i tiden från 1947 till 2016 och om den invandrar- och utvandrarfärden berättar jag i boken.

Beställ boken
  Hemsökaren

Här börjar resan till Sverige

Skeppsbron 1968

S/S Svea Jarl på Skeppsbron 1968

Svea Jarl är det stora fartyget i mitten på kajen. Bilden är hämtad från Krister Lummes webbplats. Han arbetade på båten som lättmatros och berättade för mig att det inte alltid var kaptenen eller styrmannen som styrde fartyget utan det gjordes också av en lättmatros under dennes yrkesutbildning. Lumme var 18 år när han började på Svea Jarl. Han berättade hur stort det kändes första gången att hålla i rodret och styra ett fartyg. Kanske var det just han som stod vid rodret någonstans på Östersjön när vi flyttade till Sverige. Framme i Stockholm hjälpte fartygets matroser resenärerna i land. Finländare som sökte arbete i Stockholm hade inte mycket med sig. Ofta bara en kappsäck eller en ryggsäck, berättade Krister Lumme när jag intervjuade honom om tiden på Svea Jarl.

Stockholm – här kommer vi!
Exakt klockan nio på morgonen, som alla morgnar, ankom S/S Svea Jarl eller dess systerfartyg Birger Jarl från Helsingfors och lade till vid kajen på Skeppsbron. Resenärerna steg i land med sina kappsäckar. De som tidigare hade varit i staden tog vägen mot vänster och promenerade till Slussens tunnelbanestation. De som var i Stockholm för första gången tog sikte på Kungliga Slottet och Gamla stan. Andra stod kvar på kajen och undrade vart de ska ta vägen, några väntade på att bli hämtade. Jag var en av dem. Min syster som ett år tidigare hade flyttat till Stockholm skulle med sin fästman hämta mig från båten. Jag fick bo hos henne medan jag sökte arbete och bostad. Min man, Aaro, blev kvar i Helsingfors och han skulle komma så fort jag hade lyckats hyra en bostad åt oss. Jag väntade på systern på kajen och med mig hade jag, utöver lite kläder, en på avbetalning köpt Electrolux dammsugare och en svartvit tv samt slutlönen från reklambolaget.

Jag och min man var två av de drygt tjugotusen finländare som det året, immigrationens rekordår 1968, flyttade till Sverige och hoppades få arbete och bostad för att kunna försörja oss. På den tiden bodde närmare sextiotusen finländare i Stockholm; i hela landet var vi över trehundratusen personer. För några skulle Sverige bli ett nytt hemland för all framtid, för många en tillfällig bostadsort medan de fick ihop pengar till bilen, bostaden eller vad de nu valde att spara till. Min man och jag planerade att arbeta ett par år i Sverige och spara så mycket pengar att vi kunde återvända till Helsingfors med handpenningen till ett bostadsköp. Sverige skulle aldrig bli vårt nya hemland. Vi var här bara på ett tillfälligt besök.

På spåret i Tallinn – berättelser för den som vill se och höra mer

Det här är en annorlunda personlig resebok om Tallinn, om dess kultur och om intressanta platser att besöka. Resan med spårvagn nummer ett, Ettan, börjar i vackra och välupprustade Kadriorg och slutar i havsuddens överdådliga grönska i sommarblå Kopli.
  Jag vill också berätta om mina personliga möten med människor och om de tankar spårvagnsresorna väcker. En gammal sanning säger att man kryper till ny kunskap, man flyger inte dit. Just så är färden i en spårvagn! Vagnen kryper fram med resenärerna och deras tankar, iakttagelser och tillfällen att samtala med sig själva. Påminner de händelser du bevittnar om ditt eget liv och om dina val? Jag tror det var just det som filosoferna menade med att resandet får oss att växa.

Läs boken här (PDF)

Beställ boken


Se och räkna på arbetsmiljön

Det är många som har frågat efter snabb information om hur man räknar på sjukfrånvaro och personalomsättning samt hur man tidigt uppmärksammar rehabiliteringsbehoven.

I filmen ”Att se och räkna på arbetsmiljön” från år 1991 ges en 25 minuters föreläsning och utbildning i mätmetodernas användning. Grundmodellen för sjukfrånvarokalkylen är densamma men gränserna i sjukförsäkringen har ändrats vad gäller den första frånvaroperioden. I stället för tre dagars första sjukfrånvaroperiod räknas i dag första dagen, karensdagen, för sig och nästa period efter det blir från dag 2 till 14:e kalenderdagen.

Filmen är producerad av Rolf Nyqvist, för räknemetoder och utbildningsprogram svarar ekonomie doktor Paula Liukkonen och Ulf Wickbom föreläser.




Internationellt

AJANKOHTAISTA - senaste nytt på finska

Tuottavuus – kannattaako sitä edes mitata?
Yksi motiivi kirjoittamiselleni on ollut viimeaikainen keskustelu tulevaisuudennäkymistä – usein melko synkänlaisista tilannekuvista – joihin olemme ajautumassa ja vieläpä aivan omasta syystämme. Olemme antaneet ohjata itseämme, työtämme ja tulevaisuuttamme rahalla ja mittareilla, väittävät ihmisosaamisen asiantuntijat, filosofit, psykologit, sosiologit ja jopa teologit. Rationalismi ja sitä tukevat käytännöt ovat ottaneet ylivallan niin työ- kuin yksityiselämässämme. Organisaatiot ovat ajautuneet tiensä päähän, ja johtajuusopit kertaavat jo mennyttä johtamistapaa, mutta eivät neuvo, mitä muuta kuin itsensä tuntemista johtajuudelta vaaditaan tulevaisuudessa. Korvaako itsensä tunteminen sen tiedon, mitä tehokkuuden ja tuottavuuden seurannalla saadaan päätöksenteon tueksi? Vai onko kysymys siitä, että objektiivisen faktatiedon käyttö päätöksenteossa ei riitä tässä ajassa ja kokemuksia pitäisi lisäksi kuvata sanallisesti numeroilla laskemisen rinnalla?

Ensireaktioni näihin haasteisiin oli ekonomeille tyypillinen: huligaanejako olette ja villitsette yrityksiä holtittomuuteen ja iloisiin konkursseihin. Tästä vastustamisen halusta lähdin jo vuosia sitten mielessäni kirjoittamaan kirjaa, jonka juuret ovat ekonomien ja ei-ekonomien eli ihmisosaajien kanssa käydyissä kipakoissa keskusteluissa. Niiden tuloksena on sekä rakennettu että purettu poikkitieteellisen työn yhteistä siltaa. Olen tullut siihen tulokseen, että ennen kuin uutta rakennetaan, vanhaa romutetaan tai tehdään täydellinen tai puolivalmis muutosyritys, on hyvä tietää, mistä tässä on oikeastaan kysymys. Kielitieteen professori Noam Chomskyn (1) viisaus on edelleenkin hyvä muistaa: Ennen kuin arvostelet ja väität jonkun asian olevan väärin, on sinun itse tiedettävä arvostelemastasi asiasta kaikki. Sitten kun tiedät, voit arvostella, tai ehkä huomaat, että mitään arvostelemisen aihetta ei ollutkaan. Ja jos arvostelet, tulisi sinulla olla hyvin perusteltu vaihtoehto kritisoimillesi asioille.

Ennen kuin vanhojen
ja toimivien mittausmenetelmien ja tunnuslukujen uudistusta edes harkitaan, on tiedettävä, miten ne toimivat tässä ajassa ja minkälaista ongelmaa halutaan ratkaista. Onko kysymys todellisesta tarpeesta vai siitä, että tunnuslukujen käyttäjäkunta on laajentunut ja koostuu käyttäjistä, joilla ei ole talousalan asiantuntemusta eikä kykyä ymmärtää päätöksentekoa ohjaavien käsitteiden merkitystä. Liiketaloudellisten termien sisältöä ei ole avattu, niin että työpaikalla ymmärrettäisiin, mitä niillä tarkoitetaan ja mikä on niiden tehtävä. Vai onko kysymys uusien tuotantomenetelmien ja johtamista käsittelevien oppien markkinointipuheesta niin, että käytössä olevia työtapoja kyseenalaistetaan? Onko liike- ja tuotantotaloudessa käytetyistä mittareista – tuottavuudesta, tehokkuudesta ja kannattavuudesta – syntynyt härkätaistelijan punainen vaate, joka villitsee sanojen taisteluun enemmän kuin niiden oikeaan käyttöön. Jos vanhat toiminnan viisautta ohjaavat menetelmät mittareineen eivät enää riitä, täytyy tietää, mitkä ovat todelliset syyt korvata ne joillain toisilla työn viisautta ohjaavilla menetelmillä ja ajatuksilla. Kannattaako tuottavuutta edes mitata?

Palaan jo aikaisemmissa tuottavuuskirjoissani (2) aloitettuun keskusteluun tuottavuuden mittausmenetelmistä, mittareista ja tulosten tulkinnasta. Kun työ, työmenetelmät ja organisointi uudistuvat, muuttuvat myös seurantamenetelmät ja niissä käytetyt mittarit. Tuottavuus ja tehokkuus ovat aina tuoneet seurantaan uusia haasteita. Kirjurityöni alkuvuosina, 1960-luvun lopulla, teollisuudessa tuottavuus oli helppolaskuinen tuotos jaettu panostuksella jakoluku. Tietoisuus pääoman sitoutumisesta tuotannon työprosesseihin, läpivientiaikoihin ja rakenteisiin siirsi tilauksen suoraan tuotannossa tapahtuvalle pääoman tuottavuuden seurannalle. Sairauspoissaolot ja henkilöstön huomattava vaihtuvuus lisäsivät tuotantokuluja ja heikensivät toiminnan tehokkuutta. Sairauspoissaolojen ja henkilöstövaihtuvuuden seurantaan kehitettiin laskentamenetelmiä, joiden avulla pystyttiin selittämään työn miehityksestä johtuvat laadun ja työn tuottavuuden muutokset.

Aikaisemmat tuottavuuden haasteet ovat koskeneet määrällistä ja rahallista mittaamista. Tämän ajan uudet vaatimukset ovat sisällöltään erilaisia: numeroihin perustuvien määrämittojen ja faktojen rinnalle on tullut tarinoita asiakkaiden ja työtekijöiden kokemuksia sellaisista asioista, jotka ovat syy- ja seuraussuhteessa työsuoritukseen ja tuottavuuteen. Yksi tämän ajan tärkeimpiä haasteita on keskustelu asiakkaan ja työntekijän arvostuksesta sekä niitä ohjaavien johtamisoppien ja käytäntöjen järkiperäisyydestä ja vaikutuksista tuottavuuteen ja kannattavuuteen. Lisäksi pitää havaita asioiden syy- ja seuraussuhteet, niin että löydetään oikeat keinot ongelmien ratkaisuun. Samanaikainen mittaaminen, tulosten tulkinta ja ymmärtäminen ovat avainasemassa.

1. Barsamian. D., Chomsky, N., 2001, Propagandans makt – samtal med David Barsamian.
2. P. Liukkonen, 1992, Ökad produktivitet – en fråga om att engagera personalen och använda tiden rätt, SAF.
G. Eriksson, P. Liukkonen. C-H Siven, 1993, 4 essäer om produktivitet och produktivitetsutveckling, SAF.


Tuottavuus ja kannattavuus metsäkone- ja korjuuyrityksissä

Paula Liukkonen, KTT, dosentti

Lue tästä PDF

Vanhustenhoidosta ajankohtaista asiaa
Vanhustenhuollon ongelmat ovat olleet näyttävästi esillä vuoden 2019 alun ajankohtaisissa keskusteluissa. Niissä vaaditaan parannuksia työntekijöiden määrän seurantaan sekä parempaa laatua ja osaamista. Lisäksi korostetaan asiakasta arvostavan asenteen tärkeyttä hoitotyössä. Palvelualoilla on oman kokemukseni mukaan aina hieman karsastettu teollisuudessa käytettyjen mittausmenetelmien sovelluksia. On ehdotettu mittareita, jotka kertovat asiakkaalle laadusta ja tehdyn työn määrästä. Uutiset vanhustenhoidon ongelmista luovat kuvaa työstä, jota ei ole ohjattu tieto- ja hoitotaidon avulla vaan voiton maksimoinnilla. Vääränlainen ja työtehtävään soveltumaton strategia johtaa ihmisiä kohtaavassa vaativassa hoitotyössä arvojen ja arvostuksen rapautumiseen. Ensin katoaa hoidettavan arvostus ja sen mukana myös luottamus alan ammattilaisiin ja heidän edustajiinsa.

Tuottavuus ja ihmisyys hoitotyössä
Paula Liukkonen, KTT, dosentti

Tämä luku tulisi aloittaa esimerkeillä, jotka kertovat yksityisten ja kunnallisten vanhustenhoitotoimijoiden liiketaloudellisista tunnusluvuista ja katsauksella organisaatioiden suorituskyvystä. Tämän työn hallitsevat parhaiten alan ammattilaiset työpaikoillaan, ja jätänkin asian heidän osaaviin käsiinsä. Nykyiset ongelmat vaativat niin Suomessa kuin sen naapurimaissakin osaamista, jonka parhaita asiantuntijoita ovat hoitotyön asiakkaat omaisineen. Puhutaan hoitotyön laadusta ja vaikuttavuudesta. Asiakkaan, potilaan, sairaan ihmisen ja hänen omaistensa ääntä on kuultava. Siksi lähestyn asiaa palvelun laadun näkökulmasta, siitä, missä elämän luominen on hoitopalvelun tärkein tavoite. Tuottavuutta ei mitata hoitotyössä työsuorituksen jalostusarvolla, joka jaetaan työvoimakuluilla, vaan on puhuttava työn vaikuttavuudesta. Kun hoidon tavoitteena on elämän luominen, tavoitteena on seurata, kuinka palvelu- ja hoitotyön suoritusten laatu, määrä, ihmisyys ja oikea-aikaisuus toteutuvat.

Kokemuksia hoito- ja palvelutyön laadusta

Vanhustenhoidossa tulisi seurata sekä palvelutyön teknistä että toiminnallista laatua. Seuraavassa vanhusten palvelu- ja hoitokertomuksessa on tapauksia, jotka kuvaavat, millaisena palvelun laatu on koettu. Kohteena on ollut neljä eteläsuomalaisen pikkukaupungin palvelu- ja hoitoyksikköä. Asiakkaat ja omaiset kuvaavat kokemuksiaan hoidon ja palvelun laadusta.

Ensimmäinen asiakkaan pitkäaikainen koti sijaitsi Sotainvalidien asuintalossa. Vanhus asui siellä yli 16 vuotta omatoimisesti vuoteen 2018 asti. Toinen asuinpaikka löytyi kaupungin viihtyisästä ja kodinomaisesta vanhustenhoitopaikasta. Kokemus jäi kuitenkin vain kuuden päivän pituiseksi, koska vanhus kaatui, ja hän joutui sairaalahoitoon. Kaatumisonnettomuuden jälkeen kolmanneksi asuinpaikaksi tuli yli seitsemäksi kuukaudeksi paikallissairaalan vuodeosasto. Viimeiseksi hoitopaikaksi määrättiin yksityisen hoitokonsernin vasta-avattu puolivalmis yksikkö, jossa ei ollut tarpeeksi henkilöstöä kävelyttämään lonkkaleikkauksesta selvinnyttä vanhusta. Paikallissairaalan arvokas leikkaus- ja hoitotyö meni täysin hukkaan. Omaisten mukaan omatoimisesta vanhuksesta tuli yhdeksässä kuukaudessa hoidon ja kuntoutuksen puutteen vuoksi kävelykyvytön sänkypotilas.

VANHUSTENHOIDON
TEKNINEN LAATU
”Mitä tehdään?”
  TOIMINNALLINEN LAATU
”Miten hoitopalvelu tehdään”

Väkivaltainen mielenterveys-
kuntoutuspotilas väärään aikaan
väärässä paikassa
Asiakas oli pärjännyt kohtalaisen hyvin yksin omassa kodissaan. Hänet sijoitettiin kuitenkin vanhustenhoitoon, koska kaupungin virkailijat sijoittivat väkivaltaisen mielenterveyskuntoutujan naapuriksi.
Kyseinen potilas tunkeutui omavaltaisesti
vanhuksen asuntoon, ja hänet poistettiin
sieltä useasti. Miehen uhkailujen, pahoin- pahoinpitelyn ja sopimattoman käytöksen vuoksi jouduttiin vanhus siirtämään pois
omasta kodistaan turvallisempaan kun-
nalliseen vanhustenhoitoon. Kuntoutus-
potilas sai pitää asuntonsa ja jatkoi siellä turvattomien naispuolisten vanhusten
ahdisteltua.

Kolme hoitopaikan vaihtoa yhden vuoden aikana näännytti vanhuksen fyysisesti ja hankisesti.

Yksi ja ainoa hoitosuunnitelma tehtiin kaksi päivää ennen vanhuksen menehtymistä. Asiakas ei tavannut hänen hoidosta vastaavaa lääkäriä kertaakaan hoitokodisssa. Lääkemääräykset hoidettiin puhelimitse. Asiakas sai 18:ta lääkettä päivässä, kun todellinen lääketarve oli vain 5-6. Asiakas laitettiin palliatiivisen hoidon piiriin, ja hän menehtyi kaksi päivää määrittelyn jälkeen morfiinikipulääkitettynä.

Viimeisiä valintoja
Lisää osaavaa hoitohenkilökuntaa, vai lisää osinkotuloa?
Pitäisikö vanhustenhoidon suorituskyky ja laatu saada julkiseen seurantaan vai riittäisikö ”mustan listan” käyttö heikkolaatuisista hoivakodeista?






  Asenne ja osaaminen hukassa Asiainhoitajat pakoilivat yhteydenottoa ja asiat jäivät hoitamatta. Vanhuksen elämän-laatu heikkeni nopeasti. Asioiminen kau-pungin vanhusten hoidosta vastaavien sosiaalityöntekijöiden kanssa ei toiminut. He eivät vastanneet soittopyyntöihin eivätkä pyyntöön turvallisesta hoitopaikasta. Asiaan löytyi ratkaisu vasta poliisin apua vaatineen kriisitilanteen jälkeen. Hoidosta vastaavilla oli välttelevä asenne, ja he olivat haluttomia hoitamaan asioita eteenpäin ratkaistavaksi. Omaiset pyysivät selvitystä kaupungin vanhustenhoidon laadunseurannasta ja saivat sosiaalityöntekijältä vastauksen: ”Ei sitä meillä tehdä, ja jos tehtäisiin, niin vasta kun joku on valittanut.”

”Meillä ei ole – vastauksia”
Viimeisessä vasta-avatussa hoitopaikassa ei ollut kattolamppuja eikä vuodevaatteita. Asiakas käskettiin itse tuomaan mukanaan muut asumis- ja hygieniatarvikkeet. Omaiset pyysivät useaan otteeseen selvitystä vanhuksen hoitosuunnitelmasta. Vanhukselle ei tilattu ambulanssia kiireellistä sairaalahoitoa varten: ”Ei saada tilata.” Hoitohenkilökunta oli huolissaan suuresta lääkemäärästä ja asiakkaan kunnon nopeasta heikkenemisestä. Omaiset pyysivät lisäravintoa. ”Meillä ei ole.” Asialle ei tehty mitään. Vanhus alkoi nääntyä nälkään, ja kuivui muutamassa viikossa. Omaisten valitettua hoidon laadusta ja hoitokodin likaisuudesta siirrettiin vanhus nopeasti palliatiiviseen hoitoon.

Asiakassuhdetaidot hukassa
Hoitokodin paikallisjohtaja suhtautui vähät-
televästi ongelmiin ja laatuvaatimuksiin. Hänen käyttäytymisensä oli asiatonta. Hän kyseenalaisti omaisten ymmärryksen ja vähätteli laatuongelmia. Hän ei kyennyt vastaamaan asiallisesti palautteeseen henkilökunnan vähyydestä, potilastapaamista välttelevistä lääkäreistä ja hoitopaikan likaisuudesta.

Asiakkaan ja hänen omaistensa kokemukset palvelun laadusta sekä hoitoon osallistuneiden kunnallisten ja yksityisten toimijoiden vastuunkannosta kertovat enemmän tuloksista kuin yksikään tuottavuus- tai vaikuttavuuslaskelma. Asiakassuhdetaidot ovat hukassa kertoo omaisten palaute. ”Hoitokodin paikallisjohtajan ongelmia ja laatuvaatimuksia vähättelevä asenne ja asiaton käyttäytyminen kuten omaisten ymmärryksen kyseenalaistaminen ja laatuongelmien vähättely palautteesta henkilöstön vähyydestä, potilastapaamisia välttelevistä lääkäreistä ja hoitopaikan likaisuudesta.”

Laatuongelmia ja vääriä päätöksiä sekä niiden seurauksia paikkaillaan usein mainoskampanjoilla ja kehupuheilla. Kaikenlainen toimijoiden profiilin nosto heikkolaatuisen hoitopalvelun jälkeen on kustannus-tehokkuutta vähentävää hukka-aikaa. Hoitotyön ja palvelun vaikuttavuutta seurataan hoitomenetelmien toimivuudella ja niiden vaikutuksilla. Tavoitteena ei ole budjettikurin kiristäminen vaan ihmisten hyvä ja arvokas hoito. Vaatii johtajuutta ja suoraselkäisyyttä kertoa konsernin johdolle tai kaupungin päättäjille, että resursseilla ei pärjätä ja että toiminnan laadun varmistamiseksi tarvitaan lisää rahaa ja osaamista. Sekään ei riitä, jos asenne työtä ja asiakkaita kohtaan on väärä. Nöyristely ja oman uran luominen budjettikurilla ja voiton tavoittelulla mihin hintaan hyvänsä ei voi olla vanhustenhoidon ainoa tarkoitus – ei myöskään alimiehitettyjen työpaikkojen ja jäljellä olevien työntekijöiden näännyttäminen 14 tunnin työvuoroilla. Tämän on moni oman arvonsa tunteva hoitoalantyöntekijä huomannut ja hakeutunut alalle, jossa ammattitaitoa ja osaamista arvostetaan.

Oma huomioni ekonomina omaisten ja hoitoalan ammattilaisten kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen herättää monenlaisia ajatuksia. Kun hoitoalan portit vanhustenhoidossa on avattu markkinavoimille, niin silloin eletään niiden säännöillä. Tässä luvussa kuvatut tapahtumat pitäisi estää, etteivät vastaavat virheet toistuisi. Sairaanhoidossa hoidetaan potilas parhaalla mahdollisella tavalla, ja hänestä halutaan päästä hoidon jälkeen eroon mahdollisimman nopeasti. Vanhustenhoidossa hoito- ja palvelusuhde voi kestää vuosikausia, ja sinä aikana vanhukselle on luotava elämä. Ei riitä, että on ”luukku”,”boxi” ja ”management” pyörittämässä hoitoa. Tässä palvelu- ja hoitotyössä vaaditaan ihmisyyttä näkemään arvokkaan elämisen tarpeet. Ne eivät välttämättä ole kovinkaan suuria ja mahdottomia toteutettavaksi: Riittävä henkilöstö, niin että vanhus pääsee kesällä ja talvella ulos, tai jos ei ulos niin ainakin yhteiseen televisio- ja kahvihuoneeseen, pesulle, ruokailemaan omatoimisesti tai avustettuna.

Unohtakaamme kaikenlaiset tuottavuus- ja kannattavuuskeskustelut ja palatkaamme asiaan vasta, kun vanhustenhoidon perusasiat on saatu kuntoon. Nyt vaaditaan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä vanhustenhoidon suorituksista ja toimijoiden kyvyistä toteuttaa tehtävänsä. Lisää ihmisyyttä sekä parempaa hoidon ja palvelun laatua. Ja vastuullista julkista toiminnan seurantaa.

Kokemuksia elämän luomisesta meillä ja muualla

Viiniä pöytään Primaveralle, 92

Vanhuus Italiassa. Melkein kaikki sosiaalinen hoitopalvelu tehdään osuustoiminnalla ilman voitontavoittelua.

Lähde: Dagens Nyheter, 1999, ”Fakta äldre i Italien”, Eva Ekelöf, käännös, Paula Liukkonen.


Tilaa ilmainen suomenkielinen käännös vanhustenhoidosta Italiassa osoitteesta: paula.liukkonen@tele2.se.